Lähes jokainen koiranomistaja on luultavasti sitä mieltä, että se oma Musti tai Rekku on maailman älykkäin koira, ja saattaa puolustaa lemmikkinsä älykkyyttä maailman tappiin asti. Erilaisia koirarotuja on kuitenkin tutkittu, ja tutkimusten mukaan yksi rotu on ylitse muiden älykkyyden saralla. Arvaatko mikä tämä rotu on? Jos et arvaa ja haluaisit tietää, jatka ihmeessä lukemista!
Kuten jo artikkelin alkuosassa mainitsimme, on yhden koirarodun todettu olevan aivan erityisen älykäs ja tämä rotu on bordercollie, joka älykkyytensä lisäksi loistaa myös monipuolisuutensa ansiosta.
Bordercollie on lähtöisin Skotlannin ja Englannin rajamailta. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus on paimentaminen, ja tätä rotua voidaankin pitää yhtenä vanhimmista maailman alkuperäiskoiraroduista. Mielenkiintoista on myös se, että bordercollie on muiden collie-sukuisten koirarotujen kantarotu.
Bordercollieta käytetään vielä nykypäivänäkin runsaasti paimenkoirana, ja se onkin tässä tehtävässä erinomainen, koska sillä on monia paimennustehtävässä tarvittavia ominaisuuksia. Ensinnäkin rodulle on ominaista sitkeys ja ahkeruus, minkä lisäksi tyypillinen bordercollie on nöyrä omistajaansa kohtaan. Yleensä bordercollie on omistajalleen erityisen uskollinen ja kiintyy tähän syvästi. Se on hyvin uskollinen laumalleen ja viihtyy ”omien ihmistensä” parissa. Toisaalta tästä ominaisuudesta saattaa olla myös haittaa, sillä jos omistajat ovat poissa, saattaa bordercollie kokea eroahdistusta.
Kuten jo edellä todettiinkin, niin bordercollie on hyvä paimen. Se voi paimentaa hyvin monenlaista karjaa, mutta tyypillisimmillään sen paimennustehtävät liittyvät lampaiden paimentamiseen. Älykkyytensä ansiosta bordercollie on nykyisin monipuolinen harrastuskoira. Rodun edustajat ovat menestyneet erinomaisesti esimerkiksi agilityssa, joka haastaa sekä koiran että omistajan ja vaatii parivaljakolta saumatonta yhteistyötä. Moni onkin sitä mieltä, että juuri agilityssa bordercollie on parhaimmillaan päästessään näyttämään älykkyytensä, nopeutensa ja ketteryytensä – sekä nöyryytensä omistajaansa kohtaan.
Jos haluat rakentaa koirallesi kunnollisen koirankopin tai ulkoilutarhan, kannattaa tutustua monipuoliseen byggmax-valikoimaan, josta löytyy ratkaisuja niin kotiin kuin puutarhaankin. Energisenä koirana bordercollie tarvitsee runsaasti liikuntaa ja osan liikunnan tarpeesta se voikin purkaa omalla pihalla, jos sellainen sattuu olemaan. Pihan turvallisuudesta on vain muistettava pitää huolta! Kovasti paimennusviettisenä koirana bordercollie saattaa nimittäin paimentaa myös pihaan ajavia autoja ja jäädä samalla auton alle.
Bordercollie sopii aktiiviselle omistajalle. Se ei sovellu sohvaperunalle tai sohvaperunaksi. Vaikka kyseessä onkin kaunis koira, sitä ei voi hankkia osaksi kodin sisustusta, vaan sen kanssa on jaksettava harrastaa aktiivisesti päivästä toiseen säästä riippumatta, muutoin bordercollie saattaa suunnata äärettömän aktiivisuutensa kaikenlaiseen omistajan mielestä kiellettyyn toimintaan ja siitä saattaa tulla ongelmakoira.
Aivan jokaisen koiran hankintaa tulee harkita huolella etukäteen, sillä koiraan on sitouduttava verrattain pitkäksi aikaa. Bordercollien hankintaa harkitsevan on suositeltavaa harkita vielä hieman tavallistakin kauemmin, sillä bordercollie todella pitkästyy ja voi huonosti, ellei se saa hyödyntää älykkyyttään ja purkaa pursuavaa energiaansa sallitulla tavalla. Tämä vaatii omistajalta melko paljon. Toisaalta bordercollien omistaminen myös antaa todella paljon ja parhaimmillaan bordercollie onkin todellinen ihmisen paras ja uskollisin ystävä.
Koira on ihmisen paras ystävä ja monet koiranomistajat tuntevatkin usein rakkaan lemmikkinsä läpikotaisin, ja toisaalta koira saattaa kuitenkin onnistua yllättämään vielä vuosienkin jälkeen. Kun koiran ottamista alkaa harkita, on ensin hyvä käydä läpi muutama yksityiskohta mielessään, jotta koirasta tulee mahdollisimman miellyttävä kumppani.
Koirat ovat laumaeläimiä ja useimmat rodut haluavat päästä osaksi perhettä, jonka vuoksi omistajan on heti alusta alkaen sitouduttava huolehtimaan koiran tarpeista, joihin kuuluu muun muassa ulkoilutusta, ruokkimista ja leikkimistä. Toisaalta itsenäisempi rotu saattaa viihtyä runsaasti ulkona, jolloin koiralle on hankittava erikseen tilat pihalle. Tähän tarkoitukseen tarvikkeita voi löytää muun muassa kellfri-sivustolta. Kannattaa pitää mielessä, että koira elää usein yli 10 vuotta ja uusi omistaja sitoutuu myös omien elämänmuutostensa myötä huolehtimaan koirasta.
Koira saattaa myös sairastua, jonka vuoksi omistajan on valmistauduttava hoitamaan koiraansa entistä huolellisemmin, vastattava mahdollisista eläinlääkärikuluista ja lääkkeistä. Erityisesti isot rodut vaativat myös runsaasti ruokaa, joten ylimääräisiin kuluihin on syytä varautua.
Koiraa hankkiessa kannattaa pohtia rehellisesti omaa persoonaansa ja etsiä niiden perusteella sopivaa rotua. Jos itse viihtyy sohvalla, eivätkä pitkät lenkit sateessa tunnu laisinkaan houkuttelevilta, on syytä harkita itselleen vastaavaa rotua, sillä kaikkein aktiivisimmat rodut tarvitsevat runsaasti erilaista toimintaa ja liikuntaa. Aktiivisen koiran turhautuessa käy helposti niin, että koira alkaa keksiä itselleen tekemistä ja turhautuminen purkautuu muun muassa huonekaluihin tai pahimmillaan muihin lemmikkeihin tai ihmisiin. Valitettavana seurauksena voi olla koiran leimautuminen käytösongelmaiseksi, vaikka kyseessä on tosiasiassa vain tekemisen puutteesta kärsivä lemmikki.
Metsästyskoirat ovat laaja ryhmä koiria, joihin kuuluu muun muassa ajokoiria, jäljityskoiria ja lintukoiria. Nimensä mukaan monet metsästyskoirat soveltuvat erinomaisesti metsästykseen, onhan ne jalostettu juuri tähän tarpeeseen. Ne ovat kuitenkin usein myös erinomaisia kumppaneita pitkille luontoretkille ja viihtyvät mainiosti ulkona. Metsästyskoirien kanssa kannattaa kiinnittää huomiota niiden ajoviettiin, joka saattaa johtaa koiran karkaamiseen, jos sitä ei kouluta tarpeeksi hyvin seuraamaan omistajansa käskyjä.
Metsästyskoiriin kuuluu muun muassa erilaisia pystykorvia, jotka ovat erityisen soveltuvia suuremman riistan metsästykseen. Ne ovat hyvin uskollisia omistajiaan kohtaan. Lintukoiriin kuuluu esimeriksi spanieleita, jotka soveltuvat hyvin myös seurakoiriksi ja ovatkin miellyttäviä lemmikkejä oikein koulutettuina.
Jos koirasta haluaa helpon harrastuskumppanin, jonka kanssa on valmis viettämään runsaasti aikaa keksien yhteistä tekemistä, kannattaa harkita palveluskoirarotuja. Näiden kanssa voi harrastaa muun muassa pelastuskoiratoimintaa tai kouluttaa niistä suojeluskoiria. Paimenkoirilla on usein korkea laumavietti ja ne saattavat suhtautua hieman pidättyväisesti vieraisiin, mutta ovat erittäin läheisiä oman laumansa keskuudessa. Palveluskoira voi periaatteessa olla mikä tahansa palvelustehtävään soveltuva koira, mutta palveluskoiraoikeudet omaavat rodut on listattu liiton sivuilla.
Seurakoiriin luokitellaan kaikki koirat, jotka eivät suoraan ole käyttökoiria, eli niitä ei ole jalostettu erityiseen tiettyyn tarkoitukseen. Monet niistä ovat aiemmin olleet käyttökoirina, mutta kehittyneet seurakoiriksi. Periaatteessa mikä tahansa rotu voi olla seurakoira ja onkin aina tärkeä huomioida koirien yksilölliset erot minkä tahansa rodun kohdalla. Suosittuja seurakoiria ovat muun muassa villakoirat ja kultainen noutaja.
Ihmisen paras ystävä, eli koira auttaa diabeetikkoa. Koira haistaa matalan verensokerin ja ilmoittaa siitä diabeetikolle. Suomen ensimmäiset omasta koirasta koulutetut hypo- eli diabeteskoirat valmistuivat kurssilta vuonna 2014. Koiraa sanotaan hypokoiraksi, koska se haistaa matalan verensokerin, eli hypoglykemian tarpeeksi ajoissa. Koulutettavan koiran pitäisi olla vähintään noin vuoden ikäinen, koska nuorempien koirien on hankalaa keskittyä vaativaan tehtävään. Koiran rodulla ei ole väliä. Tärkeintä on, että koira pystyy tekemään yhteistyötä ihmisen kanssa ja on ihmisrakas. Hypokoiran koulutus kestää puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen ja siihen kuuluu etä- ja koulutuskeskusopiskelun lisäksi runsaasti käytännön harjoittelua. Hypokoirien tarve on valtava ja Diabetesliitto tekeekin jatkuvasti yhteistyötä Hypokoira Ry:n kanssa.
hypokoira ilmoittaa, kun sokeriarvot vaihtelevat. Diabeetikko säätelee verensokerin vaihteluja pääsääntöisesti ruokavaliolla ja sopivien lääkkeiden käytöllä. Yleisimpiä lääkkeitä ovat insuliinia ja metformiinia sisältävät valmisteet. Diabeetikon verensokeri ei saa pudota koskaan liian alas, ettei diabeetikko joudu niin sanottuun insuliinishokkiin. Insuliinishokki tarkoittaa verensokerin laskemista alle tason 2 mmol/l, jolloin energianpuutteesta seuraa lopulta tajuttomuus. Diabeteskoira haistaa matalan verensokerin ja tarvittaessa tuo myös verensokerimittarin diabeetikolle. Diabeetikko itse ei tunnista kovinkaan helposti matalan verensokerin oireita, joita useimmiten ovat huono olo, ärtyneisyys ja huonotuulisuus. Diabeetikon omahoidon tukena työskentelevä hypokoira toimii siis ajoissa, että diabeetikko ehtii syödä ja juoda, ennen kuin on liian myöhäistä. Lääkäri suosittelee diabeetikolle verensokerin mittausta, kun oma käytös tuntuu erikoiselta tai joku lähellä olevan henkilö huomaa asiassa jotakin outoa.
Hypokoira antaa siis käytännön turvaa diabeetikolle. Yksinasuvalle diabeetikolle se tuo paitsi seuraa, myös turvaa kaikkina vuorokauden aikoina. Elämänhallinta onnistuu diabeteksesta huolimatta. Miksi verensokeri sitten toisinaan laskee niin alas ? Yleisimpiä syitä verensokerin laskuun voivat olla aterian myöhästyminen tai aterian jääminen kokonaan väliin. Säännöllisyys aterioiden ja lääkityksen suhteen on siis diabeetikolle hyvin tärkeää. Vaaroja on vielä lisää, liikunta on diabeetikolle hyväksi, mutta koskaan ei saa unohtaa ottaa mukaan pientä välipalaa. Insuliinimäärässä pitää olla tarkkana, sillä liian iso annos insuliinia aiheuttaa hypoglykemian ja alkoholin käyttöä pitää myös valvoa tarkkaan. Alkoholi laskee verensokereita, varsinkin jos syöminen unohtuu. Koira on auttanut ihmistä useammassa tilanteessa ja nyt se toimii jälleen oivallisena hengenpelastajana diabeetikolle. Apua tarvitseva saa lisää tietoa Suomen Diabetesliitosta ja Hypokoira Ry:stä.
valmista kissalle oma kiipeily- ja raapimispuu pienellä budjetilla. Hanki tukevaa materiaalia pylvääseen narua, vaneria, ruuveja, liimaa, kuramatto ja maalia. Kiilaa pylväs katon rajasta lattiaan ruuveilla tai tee siitä sopivan korkuinen sahaamalla se sopivan mittaiseksi ja kiinnitä se tukevasti alustaan. Tee vanerista sopivan kokoiset tasot, joiden päällä kissa voi lökötellä tai istua. Sahaa vaneriin putken mentävä kolo ja poraa vaneriin kiinnitystä varten reiät. Maalaa vaneritasot, jos haluat. Leikkaa kuramatosta sopivan kokoiset palat peittämään vaneritasot. Kiinnitä tasot pylvääseen tukevasti ruuveilla. Kieputa naru pylvään ympärille tiukasti. Pidä huolta siitä, ettei kierrosten väliin jää ilmaa napauttamalla narua kieputettua narua putkea pitkin. Varo kuitenkin sormia.
Ota huomioon pinnasängyn koko, kun aloitat projektin. Osta haluamasi kangas, saumavarat huomioon ottaen. Pehmusteeksi voit käyttää esimerkiksi vanhoja huopia, tai hankkia halvalla huopaviltit vaikkapa Ikeasta tai kirpputorilta. Reunapehmusteen kiinnitykseen voit hankkia esimerkiksi satiininauhaa. Leikkaa kangas viiteen yhtä leveään osaan. 
Asettele kankaat oikeat puolet vastakkain ja ompele palaset toisiinsa reunasta. Saat aikaiseksi yhden pitkän pötkylän. Taita kangas oikeat puolet vastakkain. Leikkaa huovista sopivat täyttämään aikaisempi aikaansaannoksesi. Asettele huopapalat kankaan alle ja kiinnitä kankaat nuppineuloilla ompelua varten. Leikkaa seuraavaksi kiinnikkeiksi tarkoitetusta nauhasta kaksitoista 60cm pituista palaa. Taita nauha kaksinkerroin ja kiinnitä tne kankaiden väliin ennen ompelua. Asettele ne noin 60cm päähän toisistaan. Kun kiinnität nauhat nuppineuloilla, niiden päiden on tarkoitus jäädä kankaiden ulkopuolelle, kun taas nauhat itsessään menevät päälykankankaan väliin. Kun ompelu on valmis ja käännät kankaan oikein päin, tulevat nauhat esiin. Sitten vain ompelemaan koko komeus kiinni. Jätä kuitenkin yksi pää auki, jotta saat käännettyä pehmusteen oikein päin. Kun olet kääntänyt reunapehmusteen oikein, voit ommella aukon kiinni. reunapehmuste sopii täydellisesti pinnasängyn reunaan.
Oma lemmikki on jokaiselle omistajalle erittäin rakas. Siksi sitä haluaakin mahdollistaa lemmikilleen hyvän ja pitkän elämän. Huolta aiheuttaa mahdollisuudet ulkoisille harmeille, mutta myös mahdolliset geneettiset sairaudet. Onko mahdollista huomata lemmikissä piilevät sairaudet? Entä pystyisikö lemminkin elämänlaatua ylläpitämään hyvänä pidempään? Ihmiset käyvät läpi terveystarkastuksia siinä toivossa, ettei mitään piileviä sairauksia löytyisi tai, että ne huomattaisiin ajoissa. Mutta entä lemmikkien hyvinvointi? Voiko lemmikit käydä myös terveystarkastuksissa? joissain kaupungeissa tehdään terveystarkastuksia myös eläimille. Haminassa esimerkiksi eläinten terveystarkastukset ovat viimeaikoina lisääntyneet. Nykypäivänä ennaltaehkäisevä hoito lemmikeille on yleistynyt, kun vastuuntuntoiset omistajat tuovat lemmikkinsä säännöllisesti tarkastuksille. Mitä lemmikin terveystarkastus pitää sisällään? Lemmikiltä tutkitaan silmät, korvat, limakalvot, suu, hampaat sekä nielu sekä katsotaan ravitsemustila, imusolmukkeet, iho ja turkki. Eläinlääkäri myös vastaa kysymyksiin, jos niitä ilmenee tai jos on ollut jotain, mikä on askarruttanut mieltä. Surullista kyllä lemmikki vanhenee nopeammin kuin omistajansa ja silloin terveystarkastuksen merkitys kasvaa. Elämänlaatua voidaan ylläpitää, kun sairauksia pystytään ennaltaehkäisemään ja aloittamaan hoidot ajoissa. Näin pysytte viettämään vielä mahdollisimman monta ihanaa vuotta yhdessä. Joten muista varata omalle rakkaalle lemmikillesi aika seuraavaan terveystarkastukseen.
Pinseri ja snautseri ovat vanhoja saksalaisia koirarotuja, jotka on alun perin jalostettu Etelä-Saksan soilla käytetyistä turvekoirista. Nämä koirat asuivat maatiloilla vartioiden isäntiensä karjaa ja metsästäen kutsumattomia jyrsijöitä. Suomen kennelliitossa ne kuuluvat luokkaan 2 yhdessä molossityyppisten ja sveitsinpaimenkoirien kanssa.
Pinseri on hyvin vanha rotu ja se on tunnustettu Saksan kennelliiton rotukirjoissa jo 1880-luvulta lähtien. Snautseri taas polveutuu pinseristä ja alun perin sitä kutsuttiinkin karkeakarvaiseksi pinseriksi. Vuosittain Suomessa rekisteröidään pinsereitä noin 60–80 ja snautsereita noin 150.
Erilaisia snautseri-pinseriharrastusyhdistyksiä löytyy Suomen maakunnista useita. Lisäksi neljä kertaa vuodessa ilmestyy Snautseri-pinserilehti, joka on eri snautseri-pinseriyhdistysten julkaisema jäsenlehti. Lehden kautta voi tutustua eri snautseri- ja pinserirotuihin sekä harrastustoimintaan.
Harrastaminen pinserin kanssa
Myös rottakoirana käytetty mustanruskea pinseri on luonteeltaan iloinen ja eloisa. Se on hyvin energinen koira, joka vaatii paljon aktiviteetteja, vaikka toisaalta viihtyy lämpöä rakastavana myös kotisohvalla.
Pinsereistä on eri variaatioita kuten kääpiöpinserit ja affenpinserit eli apinapinserit. Pinsereihin saattaa törmätä agility-kentillä, sillä nopeina koirina niiden kanssa pääsee yleensä hyville sijoituksille kilpailuissa. Kärsivällinen omistaja voi kouluttaa pinseristä myös TOKO-koiran, mutta se ei ole aivan helppoa, sillä pinserillä ei ole samanlaista miellyttämisen halua kuin esimerkiksi noutajilla. Tämä johtuu niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta rotta- ja tallikoirina. Pinserit ovat tottuneet itsenäiseen työhön rotanmetsästäjinä ja näin ollen yhteistyö ihmisen kanssa vaatii harjoittelua. Makupaloilla ja lelupalkinnoilla pääsee kuitenkin hyviin lopputuloksiin yhdessä pitkän pinnan ja ajan kanssa. Lisätietoa pinsereiden harrastustoiminnasta saa pinseriyhdistys Pinserit ry:ltä.
Snautseri harrastuskoirana
Snautserin nimi tulee saksankielen sanasta ”schnauz” tai ”schnauzer”, joka tarkoitti aikoinaan Etelä-Saksassa viiksiä. Nimi kuvaakin osuvasti näitä parrakkaita ja mustansävyisiä koiria. Snautseri jalostettiin pinseristä ja ensimmäisiä snautsereita kutsuttiin karkeakarvaisiksi pinsereiksi. Snautsereita on eri kokoja alle polvenkorkuisista kääpiösnautsereista yli 30 kiloisiin suursnautsereihin. Ne ovat luonteeltaan työteliäitä ja uskollisia, ehkä aluksi hieman epäileväisiä, mutta ei arkoja.
Vaikka snautseri ei ole niitä kaikkein helpoimmin koulutettavia koiria, voi sitä käyttää monenlaiseen harrastustoimintaan. TOKO- ja Agility-kentillä snautserit ovat melko yleinen näky, muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi rally-toko, koirauinti, koirafrisbee, koiratanssi tai vaikkapa metsästys. Snautsereilla, toisin kuin pinsereillä, on myös palveluskoiraoikeudet, joten ne ovat oikeutettuja ottamaan osaa pk-lajeihin, joita ovat: jälki, haku, viesti, suojelu, pelastus ja valjakkohiihto. Onpa snautsereita käytetty myös etsijäkoirina erilaisissa onnettomuuksissa tai kadonneiden jäljillä. Vuonna 1997 perustettu Suomen snautserikerho on harrastustoiminnan kattojärjestö, joka välittää tietoa eri harrastusmahdollisuuksista Suomessa.
Pinseri on alun perin saksalainen koirarotu ja sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli rottien metsästys. Nykyisin tämä pienikokoinen koira on enemmänkin seurakoirana käytetty, kuin metsästyksessä. Kooltaan pinseri on keskikokoinen ja sen säkäkorkeus on yleisesti enintään 50cm. Moni koiranomistaja joutuu vastaamaan kävelyllä kysymyksiin siitä kuinka vanha hänen dobermannin pentunsa on, sillä moni sekoittaa pinserin värityksensä puolesta tähän toiseen, paljon suurempaan rotuun.
Pinseri on melko terve koirarotu, vaikka sen geenipohja onkin melko suppea, eikä omistajan tarvitse kantaa huolta oikeastaan muusta kuin silmien terveydestä, sillä yleisin vaiva rodulla on kaihi.
Takki päälle ennen talven tuiskuun lähtemistä
Pinserin turkki on lyhyt ja karva on tiivistä, Suomessa sallitut värit ovat musta punaisine merkkeineen ja kokopunainen. Luonteeltaan tämä koira on ystävällinen, seurallinen, vilkas ja tarkkaavainen. Se on erittäin mukavuudenhaluinen ja rakastaa lämpöä. Onkin syytä varustautua kunnolla Suomen talveen, kun tämän rotuisen koiran hankkii omakseen.
Koiralle on hyvä olla lämpöinen takki ja kengät kovimpia pakkasia varten. Tätä rotua saattaa olla vaikea saada ulko-ovea pidemmälle, jos koiruudella ei ole kenkiä jalassa, sillä kylmänarkana se jää mieluummin sohvan nurkkaan. Myös omistajan kannattaa vetää jalkaan tyylikkäät clarks -kengät, ennen kuin suunnistaa ulos.
Uuden perheenjäsenen tuloon valmistautuminen
Jos koiranomistaja on hankkimassa ensimmäistä koiraansa, on hyvä ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä lajille tyypilliset vinkit ja hoito-ohjeet. Pääsääntöisesti kuitenkin tulee hankkia kotiin koiralle oma peti ja opettaa se nukkumaan siinä alusta alkaen. Koiran turkin hoitoa varten omistaja tarvitsee koiran turkille sopivan harjan ja koiran koon mukaan kynsien hoitoon leikkurit. Pienelle koiralle tarvitaan aluksi pentupanta ja hihna – vasta kun koira on kasvanut täyteen kokoonsa, tulee vaihtaa sopivan kokoiseen aikuiselle koiralle soveltuvaan pantaan ja talutushihnaan.
Pinserin kouluttaminen vaatii pitkää pinnaa, vaikka se oppiikin uusia asioita nopeasti. Rotuna pinseri ei ole kovin miellyttämisenhaluinen ja onkin tärkeää löytää mikä kyseistä koiraa motivoi, jotta yhteistyö sujuu vaivatta.
Pennun kanssa kannattaa suunnata pentukouluun oppimaan koulutuksen perusteet – mutta ennen kuin muihin koiriin mennään tutustumaan, tulee koiran rokotukset olla hoidettu kuntoon. Koiran hampaiden hoitoon kannattaa sijoittaa ennen kaikkea aikaa, sillä hampaiden harjaus kotona vähentää vuotuista eläinlääkärilaskua, kun hampaita ei tarvitse puhdistaa eläinlääkärin toimesta. Myös rodulle sopivaan ruokavalioon saa kasvattajalta hyviä vinkkejä.
Pinseristä saa lojaalin kaverin lenkille, kunhan vauhti ei ole liian kova pienille jaloille ja varmasti halutessaan kainaloon käpertyvän karvakuonon, ainakin jos sää on ulkona kylmä.
Suurin osa suomalaisten koirista on lemmikkikoiria, joita otetaan seuraksi kotiin ja lenkkipoluille. Osa aloittaa koiran kanssa harrastuksen, joka tukee isännän ja koiran yhteistyötä kuten agility. Aiemmin koirat toimivat enemmin ihmisen apuna arjessa. Niitä tarvittiin metsästyksessä, talonvahtina ja karjapaimenina. Nykyisten seurakoirien ominaisuuksista suurin osa periytyy menneiltä ajoilta, luolista metsästävien terrierien fysiikka ja luonne viittaavat edelleen vahvasti niihin toimiin, joihin niitä aiemmin käytettiin.
Apinaspinseri
Apinapinseri on peräisin Saksasta, jossa se tunnetaan nimellä Affenpinser. Koira esiintyy jo 1300-luvun maalaustaiteessa ja sen menneisyydestä tiedetään sen verran, että pientä ja valpasta koiraa käytettiin rottien tappamisen apuna ennen kuin rotanmyrkky keksittiin.
Apinapinseri on pieni, eloisa, itsevarma ja peloton. Se sopii hyvin perheisiin, jossa tykätään leikkiä koiran kanssa ja sitä voidaan pitää myös pienenä vahtikoirana. Lapsiperheissä tosin saattaa syntyä ongelmia, sillä rodulle on tyypillistä pitää tarkasti silmällä omia leluja ja reviiriä. Apinapinseri on musta tai ruskeaan vivahtava, sen paino asettuu yleensä 4-6 kg välille. Apinamaista ulkonäköä korostavat otsalla eri suuntiin sojottavat karvat. Suomessa toimii oma rotujärjestö Suomen Affenpinserit ry.
Kääpiöpinseri
Kääpiöpinseri on kotoisin Saksasta, jossa pinseripesueisiin syntyi ajoittain pienikokoisia pentuja. Pennut yleensä tapettiin mutta pian huomattiin niiden soveltuvan hyvin rottakoiriksi. Tällöin niiltä typistettiin häntä ja korvat, jotteivät rotat saisi otetta rottajahdissa olevasta koirasta. Nykyisin typistäminen on Suomessa kielletty.
Rodun yksilöt ovat aktiivisia ja niillä on korkea kestokyky. Kääpiöpinseri ei siis sovellu rauhaa ja hiljaisuutta rakastavaan kotiin vaan se tarvitsee aktiviteetteja. Rotu soveltuukin erinomaisesti erilaisiin koiraharrastuksiin kuten agilityyn tai tokoon. Kääpiöpinserit ovat nopeita oppimaan ja ne nauttivat suunnattomasti haasteista. Koiria on pidetty vahtikoirina, sillä niillä on korkea suojeluvaisto. Vieraista tulijoista koira ilmoittaa usein kimeästi haukkumalla.
Pinseri
Saksassa Pinseri tunnettiin jo 1800-luvulla mutta se oli kuolla sukupuuttoon toisen maailmansodan aikana. Rotu saatiin kuitenkin pelastettua muutamien sodasta selvinneiden yksilöiden avulla. Pinseri on vilkas ja tarkkaavainen mutta myös hyvin herkkä. Se kärsii kylmästä ilmasta ja sen pentuajan kokemuksilla on erittäin painava merkitys luonteenkehitykselle, tästä syystä rodussa on runsaasti hyvin erilaisia yksilöitä.
Pinserin koulutuksessa vaaditaan rauhallisuutta ja pitkäjänteisyyttä, sillä sen motivoiminen voi olla hankalaa. Pinseri ei juuri hauku mutta sillä on vahva riistanhankinta vietti.
Snautseri
Baijerin alueelta kotoisin oleva Snautseri kuuluu Euroopan vanhimpiin koirarotuihin. Se on parrakas ja tuuheaturkkinen koira, joka polveutuu suo- ja turvekoirista. Sitä pidettiin ennen talonvahtina sillä se on rotuna peloton ja tulee myös hyvin toimeen karjaeläinten kanssa.
Sodan aikana Snautserit toimivat poliisikoirina, avustustehtävissä ja armeijan apuna. Toisen maailmansodan jälkeen Snautserien suosio kasvoi nopeasti ja rotu levisi eri puolille maailmaa. Snautseri kiintyy syvästi omistajiinsa ja tulee hyvin toimiin lasten kanssa. Snautseri on perusluonteeltaan iloinen ja aktiivinen ja rauhallinen mutta se vaatii hieman koulutusta. Osalla Snautsereista kärsii tosin liiallisesta vahtimisvietistä.
